Viimeaikaiset havainnot galaksimme mustasta aukosta ovat paljastaneet epänormaalit kaasupilvien liikkeet, joiden avulla tutkijat voivat puhua todisteiden löytämisestä aiemmin tuntemattomasta esineestä tällä alueella.
Viime aikoihin asti tähtitieteilijät eivät olleet edes varmoja, onko mustia aukkoja välillä keskeneräisiä. Linnunradan ytimessä olevia kaasuja tutkivat tutkijat ovat päätyneet siihen, että pilvet kiertävät kohteen ympärillä 10000 kertaa Auringon massa.
Kun tutkijat tutkivat aluetta, jossa tämän kohteen pitäisi olla, he eivät löytäneet mitään siellä. Tähtianalogien puuttuminen osoittaa, että pistekohde voi olla lepäävä musta aukko – kosminen runko, joka ei aktiivisesti 'syöty' eikä siten lähetä havaittavaa säteilyä.
Se on viides tällainen ehdokas, joka sijaitsee galaksin sydämessä. Tämä puhuu sen tosiasian puolesta, että keskimassan mustia aukkoja ei vain ole, mutta ne eivät ole niin harvinaisia Linnunradamme keskellä.
Tutkijat tietävät jo, että on tähtien mustia aukkoja, jotka ovat 100 kertaa Auringon massaa. Suurin mustassa aukossa havaittu massa-alue on 62 aurinkomassaa, jotka syntyvät kahden mustan reiän yhdistämisellä.
Asiantuntijat tietävät myös, että on olemassa supermassiivisia mustia aukkoja, jotka alkavat noin 100 000 aurinkomassasta ja jotka voivat todennäköisesti turpoaa käsittämättömiin kooihin.
Näiden luokkien välisiä lajeja – 1 000 – 100 000 aurinkomassaa – kutsutaan keskipitkiksi mustiksi aukkoiksi.
Tähän asti ne ovat pysyneet yllättävän vaikeasti saavutettavissa, mikä on saanut jotkut tähtitieteilijät miettimään, onko niitä edes olemassa. Nämä mustat aukot eivät aiheuta havaittavaa säteilyä, mikä tarkoittaa, että tutkijoiden on etsittävä vaikutuksiaan ympäristöön.
Japanin kansallisen tähtitieteellisen observatorion astrofyysikko Shun Takekawan johtama ryhmä tutki suurten nopeuksien kaasupilvien liikkumista Linnunradan keskustassa saadakseen lisätietoja tästä mustan aukon luokasta.
Aikaisemmin he käyttivät kaasuseurantaa tunnistamaan keskipitkän, noin 32 000 aurinkomassaan ulottuvan mustan aukon ehdokkaan, mikä voisi luoda Jupiterin kokoisen tapahtumahorisontin (pallomaisen avaruusalueen mustan aukon ympärille, jota ei voi kulkea valoa).
Uudessa mallissa tutkijat käyttivät tätä menetelmää suurnopeuskaasupilveen.
Tämä pilvi koostuu kolmesta pienestä ryhmästä, joista yksi näyttää olevan pyörivä, mutta ei kasvava musta aukko.
