Viimeisen suuren jääkauden jälkeen ihmiset tulvivat Eurooppaa hitaiden, hiipivien vuorovesiä tavoin.
Uusi tutkimus viittaa siihen, että jotkut näistä joukkomuutoista ovat saattaneet muuttaa maisemaa enemmän kuin toiset. Ja kumma kyllä, suurin vaikutus ei ollut ihmisiltä, joita voimme odottaa.
Vertaamalla merkittävien muutosten ajoitusta kasvillisuuden muutoksiin, Yhdistyneen kuningaskunnan tutkijat löysivät ensimmäiset maatalousyhteisöt, jotka olivat olemassa ennen kuin maalla oli hämmästyttäviä ympäristövaikutuksia.
Samaa ei voida sanoa toisen pronssikauden maahanmuuttajien aallon länteen Venäjän steppeiltä, joiden liikkeet liittyivät lehtipuumetsien voimakkaaseen vähenemiseen sekä laidunten ja arojen lisääntymiseen.
Tutkimus perustuu useisiin oletuksiin ja varoituksiin, joten jonkin verran varovaisuutta tarvitaan. Tässä mielessä tulokset lisäävät uutta Euroopan historiaa, jonka muuttavat peräkkäiset kulttuurit, jotka edustavat uusia kieliä, uusia geenejä ja uusia tapoja selviytyä.
Vedä nykyaikaisen Euroopan geneettinen kuvakudos ja löydät nopeasti säikeet, jotka johtavat erilaisiin kehtoihin ympäri Aasian mannerta.
Yksi vanhimmista reiteistä kulki Anatolian niemimaalta, jolla Turkki nyt sijaitsee.
Anatolian maanviljelijöiden tämän neoliittisen aallon jälkeen jäljelle jäänyttä DNA: ta löytyy edelleen modernista eurooppalaisesta populaatiosta, samoin kuin muiden joukkomuutosten geneettinen perintö.
Tutkijat ovat käyttäneet julkisesti saatavilla olevaa muinaista ja modernia genomitutkimusta kartan laatimiseksi, josta käy ilmi kolmen eri geenipopulaation jakautuminen Euroopassa vuosisatojen ajan.
Yksi näistä koostui alkuperäisistä metsästäjäryhmistä, jotka vakiinnuttivat asemansa Euroopan maisemaan jääkauden jälkeen. Toinen oli Anatolian maanviljelijöitä, jotka menivät pidemmälle.
Kolmatta väestöä kutsutaan nykyään Yamnaja-kulttuuriksi, nimeksi, joka on lainattu venäläisestä sanasta “yama” kuolleiden hautausmenetelmän yhteydessä.
Nämä ihmiset muuttivat Eurooppaan myöhään kuparin ja varhaisen pronssikauden aikana yli 5000 vuotta sitten, jättäen maat Mustanmeren pohjoispuolelle ja toivat mukanaan suhteellisen edistynyttä hevos- ja pyörätekniikkaa, puhumattakaan kyvystä maidon sulattamiseen.
Kunkin geenipoolin jakautumismenetelmän vertailu paljasti merkittävän eron kahden migraation nopeudessa.
Ehkä ei ollut yllätys kenellekään, että Yamnajan pronssikauden muuttoliike asettuu paljon vähemmän aikaa kuin Anatolian maanviljelijät. Epäilemättä hevosten läsnäolo auttoi, mutta on myös mahdollista, että maa on jo kulkettavissa.
Maaperäkarttojen ja ilmastomuuttujien tarkka tarkastelu ei paljastanut merkittäviä muutoksia kasvilajeissa.
Tutkijat huomauttavat, että muissa tutkimuksissa on tunnistettu paikallisia ympäristövaikutuksia joillakin mantereen osilla, mutta yleensä niiden vaikutukset eivät näyttäneet olevan yleisiä.
Pronssikauden muuttoliikkeen osalta muutokset olivat suhteellisen dramaattisia, ja niihin liittyi laajamittaista metsäkatoa ja laitumien luomista.
“Kun nämä kansat siirtyivät länteen, näemme alueiden lisääntymisen ja lehtimetsän vähenemisen koko mantereella”, sanoo geogeneetikko Fernando Razimo Kööpenhaminan yliopistosta.
On tärkeää muistaa, että syy-yhteyttä on vaikea todistaa. Ilmastonmuutoksella voi olla myös keskeinen rooli ekologian kehityksessä, sillä hevosten ruokinta-alueiden luominen ja maa-alueiden avaaminen matkustamista varten.
Mutta tutkijoiden käyttämät mallit viittaavat vahvasti siihen, että pronssikauden muuttoreitin varrella kasvavat populaatiot olivat vastuussa kasvillisuuden muutoksesta.
DNA-tietoihin vedoten sen tunnetuilla ominaisuuksilla on paljon tilaa keskustelulle, samoin kuin mahdollisuus testaamattomille muuttujille aiheuttaa muutoksia Euroopan kasvillisuudessa.
Euroopan menneisyyden historia ei ole läheskään täydellinen, mutta jokainen uusi yksityiskohta lisää uusia oivalluksia siitä, miten menneisyyden kulttuurit ovat saattaneet vaikuttaa maisemaan liikkuessaan, kertoen meille yhden tai kaksi asiaa siitä, kuinka maa muuttuu edelleen tulevaisuudessa.
“Eurooppalaiset maisemat ovat muuttuneet radikaalisti tuhansien vuosien aikana”, sanoo geografi Jesse Woodbridge Iso-Britannian Plymouthin yliopistosta.
“Tieto siitä, miten ihmiset ovat vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa aikaisemmin, on välttämätöntä, jotta ymmärretään, miten ihmiset käyttävät ja vaikuttavat nykypäivän maailmaan.”
Tämä tutkimus julkaistiin PNAS: ssa.
Lähteet: Kuva: sciencealert
