Viime vuonna gravitaatioaaltotunnistimet LIGO ja Neitsyt kohtasivat täysin uudenlaisen törmäyksen: ei kahta neutronitähteä, ei kahta mustaa aukkoa, vaan neutronitähti ja musta aukko.
Tutkijat olivat iloisia: ensimmäisen kerran löydettiin tällainen binaarijärjestelmä.
Tutkittuaan avaruutta, jossa törmäys tapahtui, kansainvälinen tähtitieteilijöiden ryhmä huomasi seuraukset tai pikemminkin niiden puuttumisen.
Käyttämällä joitain maailman tehokkaimmista tähtitieteellisistä instrumenteista ElectromagNetic-tähtitieteilijät eivät yhteistyössä VEryn suuren teleskoopin (ENGRAVE) kanssa havainneet edes lyhyttä törmäykseen liittyvää valopurkausta. Heidän tutkimuksensa odottaa vertaisarviointia, ja se on julkaistu arXiv preprint -palvelimella.
Tämä ei tarkoita, ettei tapahtumaa nimeltä S190814bv olisi ollut. Tämä ei tarkoita edes tarkoittavan sähkömagneettisen säteilyn puhkeamista – mitä kutsutaan 'sähkömagneettiseksi vastineeksi' gravitaatioaaltojen havaitsemiseksi.
Tämä tarkoittaa, että tähtitieteilijöillä on vähän enemmän tietoa – tietokannan alku, joka auttaa meitä oppimaan lisää näistä vaikeasti sulautuvista tulevaisuudessa. Ja se voisi antaa tutkijoille mahdollisuuden asettaa joitain alustavia rajoituksia neutronitähden syövän mustan aukon toimille – jos niin todella tapahtui.
Vielä ei ole täysin selvää, mikä tämä tapahtuma oli – gravitaatioaaltotietojen analyysi on edelleen kesken. Mutta nämä tiedot viittaavat siihen, että törmäys tapahtui objektin välillä, joka oli kolminkertainen Auringon massaan ja vielä viisi kertaa Auringon massaan.
Sekä neutronitähdet että mustat aukot ovat erittäin tiheitä kuolleiden tähtien jäänteitä, mutta emme ole koskaan nähneet mustaa aukkoa, joka olisi alle 5 aurinkomassaa, tai neutronitähteä, jonka koko on yli 2,5 aurinkomassaa.
Joten S190814bv olisi voinut olla neutronitähden ja mustan aukon vaikeasti havaittavissa oleva kaksinkertainen törmäys.
Vaikka gravitaatioaallon S190814bv signaali oli voimakas, tämän hypoteettisen valonsalaman löytäminen kaukaa – noin 800 miljoonaa valovuotta – ei ollut helppo tehtävä.
On myös mahdollista, että neutronitähti ei repeytynyt ennen kuin se oli jo mustan aukon tapahtumahorisontissa – estäen valon pääsemisen mustasta aukosta.
Ja vaikka S190814bv ei ollut neutronitähden ja mustan aukon törmäys, on paljon opittavaa. Tähtitieteilijät etsivät myös ns. Massarakoa, kun toinen tai molemmat törmäävät kappaleet ovat neutronitähtien (2,5 aurinkomassaa) ylärajan ja mustien aukkojen alarajan (5 aurinkomassaa) välillä.
Emme ehkä tiedä, onko siinä aukossa pieni musta aukko tai paksu neutronitähti S190814bv: ltä kerättyjen tietojen perusteella. Mutta tiimi on osoittanut, että heidän yhteistyönsä toimii, ja he ovat valmiita odottamaan seuraavan havainnointikierroksen keräämistä, seuraava ja seuraava sen jälkeen.
Tutkimus esiteltiin julkaisussa Astronomy & Astrophysics, ja se on saatavilla arXiv-verkkosivustolla.
Lähteet: Kuva: UCSC Transients