Kuva avoimet lähteet
Racionalistisella aikakaudellamme ihmiset ovat erityisen houkuttelevia pyhiä kirjoituksia, muinaisia legendoja ja kronikoita. Miksi kysymys on? erota. Ehkä muutoksen vuoksi vertailuarvoissa ja prioriteetteissa, ehkä siksi, että halu liittyä maailmankaikkeuden salaisuuksiin. Halusin uskoisi sen johtuvan väistämättömästä etsinnästä meidän hengelliselle alulle elämästä.
Olkoon niin, monet lukevat innostuneesti Tooraa, Raamattua, Koraani, viitata Vedeihin ja muihin pyhiin kirjoihin. Yksi kaikkein suuria sensaatioita aikamme historiallisten löytöjen alalla on “Veles-kirjan” löytö – esijalan pakanalliset vuosipäivät Venäjä. Tämä tarina muistuttaa seikkailu romaania …
Entisen Venäjän valtakunnan alueella käytiin sisällissota – suurten mullistusten, ongelmien ja vaikeuksien aika. Pitkäikäinen imperiumi jaettu kahteen sotaleiriin. Monet historialliset monumentit sitten menehtyi. Sokeassa raivossa kaikkeen “herrasmies” tuhottiin maailman ja venäjän kulttuurin mestariteoksia. Mutta jopa noina kauheina vuosina oli ihmisiä, jotka yrittivät pelastaa ainakin jotain. Heidän joukossaan osoittautui Valkoisen armeijan everstiksi, akkudivisioonan komentajaksi A. F. Isenbek, joka on intohimoisesti kiinnostunut isänmaan muinaisesta historiasta. Vuonna 1919 toisen taistelun jälkeen kohtalo heitti hänet ryöstämään prinssien Kurakinin kartanon lähellä Orelia. Pilatun kartanon kirjastossa hän vahingossa huomasi makaavan lattialla raidattuna tuntemattomaan kirjoitetut laatat, ajan tuhoa suuresti. Monet heistä olivat murskattu sotilaan saappaat. Isenbek keräsi kiinnostuneita hänen tabletinsa ja otti ne mukanaan, tietämättä vielä, minkä hinnan he maksavat edustavat.
Sisällissodan jälkeen eversti ja lankut olivat Brysselissä. Vuonna 1924 kirjailija ja historioitsija Y. P. Mirolyubov sai selville heistä, uskonnon tutkijana tunnetuissa venäläisissä siirtolaisten piireissä muinaiset slaavit ja Venäjän kansanperinne. Hän on ensimmäinen tutkijoista ehdotti, että tablettien teksti kirjoitetaan tuntemattomana Vanha slaavilainen kieli. Seuraavan viidentoista vuoden aikana Mirolyubov kirjoittaa ja purkaa väsymättä tablettia. Se oli hienoa työtä. Lankkujen pinta oli naarmuuntunut, paikoissa ne olivat täysin pilaantuneet joitain tahroja ja vääntynyt. Niitä peittävä lakka lensi paikoin. Sen alla se oli tumma puu puu. Levyt olivat suunnilleen samat koko – 38 x 32 cm, paksuus 0,5 cm. “Näyttää siltä, että ne leikattiin veitsellä, ei sahalla ”, kirjoitti Mirolyubov. – Teksti on kirjoitettu tai naarmuuntunut välyksellä, ja sitten hierottu jollain ruskealla, tummennetulla aika, jonka jälkeen se päällystetään lakalla tai öljyllä. Joka kerta linja linja vedettiin, melko epätasainen. Toisella puolella teksti on kuin jatkoa edelliselle, joten se oli välttämätöntä Käännä joukko tabletteja (kuten repäisen kalenterin arkit). muissa paikoissa päinvastoin, molemmat puolet olivat kuin sivu kirja. On heti selvää, että tämä on monta vuotta sitten. Kentissä Jotkut lankut kuvaa härän päätä, toiset auringonsäteitä kolmannet kuvat muista eläimistä, ehkä kettuista tai koirista … Kirjaimet eivät ole kaikki samankokoisia, rivit olivat pieniä, mutta niitä oli suuri. Voidaan nähdä, ettei kukaan kirjoittanut niitä. Tarkka määrä emme ole vielä pystyneet asentamaan levyjä.
Tutkija ymmärsi löytön arvon ja ehdotti toistuvasti Isenbek näyttää tabletteja asiantuntijoille tai valokuvata heille, mutta Manialainen ahdistus kohtalosta ahdisti jatkuvasti Isenbekiä pyhäinjäännökset siinä määrin, että hän ei edes sallinut Mirolyubovia viedä lankut kodistasi. Mirolyubov kirjoitti ne uudelleen omistajan läsnäolo. Innostunut tiedemies suostui työskentelemään missä tahansa olosuhteet, jos vain pääsy arvokkaimpaan historialliseen historiaan materiaaliin.
Pelot eivät olleet tyhjiä: lankkujen kohtalo traaginen. Isenbekin kuoleman jälkeen Saksan miehitetyssä Brysselissä Vuonna 1943 he katosivat kaiken hänen omaisuutensa kanssa ja suuret maalausten lukumäärä. Hänellä oli tässä todistajien mukaan käsi, Gestapo. Mirolyubov onnistui kopioimaan noin kolme neljäsosaa tekstistä, tällä hetkellä historioitsijoilla on vain tallenteita Mirolyubovista ja vahingossa säilynyt valokuva yhdestä tabletista. tietämättään vertailu alkuperäiseen “Sanat Igorin rykmentistä” -kehotuksiin joka hävisi myös Moskovan vuoden 1812 tulipalon aikana.
Veles-kirjan aitoudesta keskustellaan edelleen tähän päivään saakka. Virallinen tiede vaivamatta opiskelemaan perusteellisesti Arvioi lankut kiireellisesti nerokkaana väärentäjänä. Lehdistö ilmestyi toistuvasti “paljastaen” artikkeleita tästä teema. Mutta kaikki tämä kuulostaa erittäin vakuuttavalta. Ensimmäinen vaikeus jonka Veles-kirjan tutkijat kohtasivat – sen kielen. Kirjan vastustajat väittivät, ettei se ollut standardin mukainen Kirkon slaavilainen kieli. Väite on keinotekoinen. Tuskin mahdollista ainoa asia arvioida tätä pakanallista muistomerkkiä normien suhteen me tiedämme muinaisen slaavilaisen kielen, jossa he kirjoittivat Kristilliset kirjailijat. Mutta sen puolesta on monia perusteita että kirjoittaminen Venäjällä oli olemassa jo kauan ennen adoptiota Kristinusko. Tšernyakhovin kulttuurin siirtokunnissa Dneprillä (III-IV C. n. e.) löytää runoja kirjoituksia savikaraan ja aluksia. Muinaisessa Khazariassa arabialaisten tutkijoiden mukaan käytti “venäjän kirjainta”. Kuuluisa Cyril, Methodiusin veli, näki vuonna 860 Krimissä kokonaiset kirjat, “kirjoitettu venäläisinä kirjaimin”. Nyt kukaan ei kiistä sitä, että slaavien pakanalliset esi-isät ovat melkoisia voisi luoda oman kirjeen. Muinaiset slaavilaiset viestivät aktiivisesti länteen ja luoteeseen saksalaisten heimojen nautinnolla runa, ja idässä ja kaakossa – turkkilaisten kansojen kanssa sama kirjoitus. On vaikea kuvitella, että slaavilaiset heimot, jotka olivat silloin samalla kehitystasolla, eivät tienneet riinejä.
Siksi yhä enemmän todisteita on kertymässä. että Veles-kirja olisi voinut kirjoittaa juuri sellaisella kielellä ja sitten kirjoitettu uudelleen puisiin tabletteihin. Se on silmiinpistävää Velesovan sisältämien historiallisten tietojen oikeellisuus kirja “, vahvistaa yhä enemmän viimeisin arkeologinen tutkimus Research.
Venäläiset muuttoliikkeet eivät vain itse tutkineet Velesovan tekstiä kirjoja “, mutta jakoi myös tutkimustuloksensa tutkijoiden kanssa – Koko maailman orjalaiset. Historialaiset ja filologit osoittivat kiinnostusta Kanada, Australia, Belgia, Yhdysvallat ja muut maat. 50-luvun puolivälissä. salatut tekstit lähetettiin Neuvostoliittoon, missä niitä valitettavasti oli Neuvostoliiton historioitsijoiden tervehdytys varovainen ja enemmän kuin viileä. Sitten varovaisuus ja ennakkoluulot liittyivät yleensä kaikkeen “valkoinen emigrantti”. Vuonna 1963 tutkimuksen harrastajat tekivät kattava raportti Veles-kirjasta V-kansainvälisessä kongressissa Orjalaiset Sofiassa. Se oli pääosin muuttoa, ei Neuvostoliittoa tutkijat. Korostettiin, että tablettikirja antaa uuden valon kerroksia hyvin muinaisesta venäläisten heimojen historiasta, joista monet ennen tämä ei ollut tiedemiesten tiedossa. Esimerkiksi käy ilmi, että kreikka ja roomalaiset kroonikot tekivät erehtyä kutsuessaan Roxolanusta alanilaiseksi heimoksi. Itse asiassa he olivat slaavia. Näiden lehtien kirjoittajat todennäköisimmin – pakanallisen uskonnon papit, muinaiset Venäjä ennen aikakautta Oleg.
Veles-kirjan kääntäjät eivät unohtaneet mainita sitä Venäläiset olivat laiduntajia, metsästäjiä, ja maatalous pelasi heidän puolestaan ylimääräinen rooli. Karjankasvatuksen ammatti tekee sen selväksi kirjassa mainitun alueen laaja kattavuus – Volgasta Karpaattien alueelle, Azovin rannalta Tonavalle. Tällaiset yksityiskohdat ovat pysyviä liikkeet ovat erittäin realistisia, samoin kuin luotettavaa tietoa yhteydet gootteihin, huniin, kreikkalaisiin ja muihin kansoihin. Ja tässä Veles-teossuunnitelma on alkuperäinen – se ei matkia ketään, se ei ole mitään toistaa, mutta historiallisesti luotettava.
Kaupunkien ja niiden johtajien nimistä on helppo todeta, että “kirja tabletit “kertoo hyvin muinaisesta ajasta. Se antaa rikkaan aineisto monien historiallisten perustelujen perusteluun ja tarkistamiseen säännöksiä. Vakiintuneiden mielipiteiden käsittelyprosessi on aina tuskallista. Mutta tunnollisella asenteella tosiasioihin, voit löytää muut objektiiviset todisteet slaavilaisten olemassaolosta valtion yksiköt 400-500 eKr Dneprin alueella ja Karpaatit ja itään – ja jopa aikaisemmin. Asiakirjat, joissa on sellaisia tosiseikkoja on Georgian vuosikirjojen arkistossa, Tarton yliopistossa, Yerevan Matenadaran, joissakin itävaltalaisissa kirjastoissa luostarit, samoin kuin kreikkalaisissa kronikoissa. Veles-kirjassa sisältää tietoja, jotka ovat mielenkiintoisia historioitsijoille, etnografille, kielitieteilijöitä ja vain uteliaita ihmisiä. Joten esimerkiksi opimme tekstistä, että muinaisiin slaaveihin vihamielisissä heimoissa monet ärsyttivät heitä, oli yagisia. Kirja omistaa heille kannibalismin. Joten osoittautuu, että Baba Yaga on saattanut päästä venäläisiin satuihin kovasta todellisuudesta ja tämä ei ole vain myyttinen kuva ihmiskunnalle ruokiva noita ja todellisen vanhan naisen kuva heimosta Yagov …
Joten “Veles-kirja” esittelee meidät muinaiseen historiaan Slaavia, jota venäläinen tiede ei vieläkään kata. Tietysti kaikki kirjan historialliset tiedot ovat melko lyhyitä, toisin kuin myöhemmissä aikakauslehdissä ja päiväkirjoissa. Mutta siinä on kohta, se, mitä “tablettikirja” katsotaan nimenomaisesti jollekin genrelle, on erittäin se on vaikeaa. Se ei ole eikä voi olla harmoninen esitys. ehkä että löydetyt kirjoitustaulut koostuvat kokonaan useista riippumattomia toisistaan. Todennäköisesti he ovat yhtenäisiä katkelmia useista muinaisista tarkoituksista Slaavilaiset käsikirjoitukset.
Siitä huolimatta kirjan sisältö on monipuolinen, omaperäinen ja epätavallista. Siinä on tietoa, sekä historiallista että uskonnollista, ja mytologinen. Yksi tableteista sanoo, että 1300 vuotta aiemmin Germanrich (johtaja on valmis, valloitettiin 4. vuosisadan puolivälissä A.D. Itä-Euroopan tilat Itämerestä Mustalle merelle, Volgasta Tonavalle) Venäjän esi-isät asuivat edelleen Aasiassa, “vihreällä maalla”. Tietoja tästä kerrottu runollisimmassa kappaleessa – ns. legendassa Tietoja Bogumirista. Ilmaisessa uudelleentarkastuksessa se kuulostaa seuraavalta: “Bohumirilla oli kolme tytärtä ja kaksi poikaa. Steppeissä he kasvattivat nautakarjaa oppimalla tämä isiltä ja isoisiltä. He olivat kuuliaisia jumalille ja älykkäitä. On tullut aikaa, ja heidän äitinsä Slavunya kertoi Bohumirille: “Meidän täytyy mennä naimisiin tyttäriä nähdä lastenlastensa. “Bohumir meni kentälle ja tuli tammenpuu seisoi pellolla ja näki tänä iltana kolme aviomiestä hevosia. He ajoivat Bogumiriin, ja hän kertoi heille hoidostaan ja he kertoivat hänelle, että he itse etsivät vaimoja. Ja Bogumir palasi takaisin Steppe ja toi kolme miestä tyttärelleen. Ja heistä meni kolme loistava klaani – Drevlyane, Krivichi ja niitty. Koska ensimmäinen tytär puun nimi, toinen – Skreva ja kolmas – Poleva. poikas Jumalan nimi oli Seva ja Rus. Heistä tulevat pohjoiset ja Venäjä. ja nuo lapset syntyivät Semirechyessä, vihreällä maalla. Ja se oli varten tuhat kolmesataa vuotta ennen Germanrichiä. ”
Osoittautuu, että Bogumir asui 9. vuosisadalla. BC Tällä tavalla versio Venäjän esi-isien Keski-Aasian alkuperästä ihmisistä tulee joka vuosi vakuuttavampia. Ehkä ei 1300, ja 1500 (tai enemmän) vuotta “ennen Germanrich” nämä esi-isät erotettiin muista eurooppalaisista heimoista ja meni kaikille tuomiopäivä etsimään onnea. Italialaiset arkeologit, kaivukoneita Swat Valleyssä (Pakistan) löytyi esimerkiksi, että toisen vuosituhannen lopulla eKr., Troijan sodan aattona, Euraasialaisten paimenten voimakkaat muutokset tapahtuivat. Ja pohjoiseen Hindustan ja Tonava tulivat tuolloin Keski-Aasiasta sotamaiset nomadit, jotka ovat peräisin yhdestä, mahdollisesti alkuperästä. Veles-kirja kuvataan yksityiskohtaisesti osana slaavilaista kieltä Semirechyen esi-isät kulkivat vuorten läpi etelään (ilmeisesti Intiaan), ja toinen osa meni länteen “Karpaattien vuorelle”. Jos kirja oli väärentäminen, kuinka kirjoittaja pystyi ennustamaan tämän silmiinpistävä ja odottamaton tosiasia muinaisten paimenten historiassa, vahvistettu arkeologian äskettäin?
Varaa tietoja Venäjän kansan esi-isien muinaisista vaelluksista Euraasian avoimet tilat antavat meille mahdollisuuden ymmärtää Venäjän monia mainintoja Itämaiset ja muinaiset lähteet. Jos tarkastellaan alkuperäisen Venäjän steppeä ihmisille, on tunnustettava Venäjän vuosisatojen ikäinen osallistuminen kaikkiin kaikkien aikojen tärkeät tapahtumat. Kun luimme muinaisissa lähteissä salaperäisten Cimmerien ja sitten skyttojen suurista kampanjoista Lähi-itään, Afrikkaan, Etelä- ja Länsi-Eurooppaan voimme Toivon löytävänsä näiden simmerialaisten ja skyyttien joukosta heidän suoransa esivanhempia.
Aikakauden alun muinaiset lähteet osoittavat sen ehdottomasti slaavilainen heimo serbi (serbit) harjoitti karjankasvatusta välillä Azov- ja Kaspianmeret sekä toinen slaavilainen heimo Horouatos (Kroaatit) laidunsi karjansa jonnekin lähellä Ala-Donia. Lähellä, venäläiset ilmeisesti vaelsivat. Ei ihme, että ensimmäisten vuosisatojen roomalaiset maantieteilijät AD tunsi Volgan sen arojen osassa nimellä Rus, “venäläisten joki”. “Veles-kirja” kuvaa yksityiskohtaisesti slaavien yhteenottoja Alansien (Euraasian steppien persiankielinen väestö), gootien ja Hunit. Suurissa taisteluissa Volgan ja Donin välisessä mutkissa 1800 vuotta Euroopan kohtalo päätettiin takaisin. Kuvailtu kirjassa Venäjän voitosta Gothit, Alans ja Huns selittävät miksi slavit onnistuivat puolustaa asemaansa kansojen suuren siirtolaisuuden aikakaudella.
Tablettikirjan sisältö ei kuitenkaan rajoitu tähän. Hän on kertoo myös venäläisten esi-isien ihmisyydestä, heidän korkeasta kulttuuristaan, esi-isien jumalusta ja kunnioituksesta, rakkaudesta kotimaahansa. Ihmisuhrien versio hylätään kokonaan. täällä esimerkiksi mitä tabletissa 4 sanotaan: “Venäjän jumalat eivät ota uhrauksia ihminen eikä eläimet, ainoat hedelmät, vihannekset, kukat, jyvät, maito, juustojuoma (hera), infusoidut yrtit, hunaja ja ei koskaan elävää lintua eikä kalaa, mutta viikinkit ja alanalaiset antavat jumalat toinen uhri – kauhea, ihminen, emme saa tehdä tätä, sillä olemme Dazhbogovin lapsenlapsia, emmekä voi mennä muiden seuraamaan … ”
Alkuperäinen, aiemmin tuntematon mytologiajärjestelmä paljastetaan tämä ainutlaatuinen kirja. Muinaisen Venäjän mukaan maailmankaikkeus Se jaettiin kolmeen osaan: Todellisuus on näkyvä, todellinen maailma; Nav – muu maailma, epätodellinen, postuuminen; Sääntö on lakien maailma hallitsevat kaikkea maailmaa …
Mikä oli Veles-kirjan tarkoitus? Tämä ei ole kronikka, ei kronikka ymmärryksemme suhteen ja kokoelma pakanallisia opetuksia ja legendoja, jotka luettiin ihmisille ilmeisesti jumalallisen palvelun aikana. niiden kuunteli ja muisti, sillä esi-isien kunnioittaminen oli osa uskonnollinen kultti. Esivanhempien teot, ts. historia, tuli siten universaali, kansallinen perintö, perinne sukupolville.
Eri aikakausina ilmeisesti uusia tauluja lisättiin vanhoihin tabletteihin, kattaa joko vanhat ajat, mutta uudesta näkökulmasta, tai puhuminen noin uusista ajoista, mutta verrattuna vanhaan. Siksi lukuisia historiallisen sisällön toistot sekoitettuna kutsuihin kunnia, rohkeus, vetoomus taivaaseen siunausten lähettämisestä jne. siksi Siten uskonto, historia ja elämä sulautuivat yhteen erottamattomaan kokonaisuuteen. Joten Veles-kirjan luonne tulee selväksi: tämä ei ole kurssi historia, tämä on kokoelma uskonnollisia opetuksia, ja työ Sitä ei kirjoittanut yksi kirjailija, vaan useita. Mutta yleensä “, Velesova kirja “antaa melko odottamattoman kuvan venäläisestä pakanallisuudesta.
Jatkotutkimus sen sisältämään materiaaliin antaa meille selkeämpiä ideoita muinaisen Venäjän doolegovan historiasta aikana. Veles-kirjan historiallinen näkökohta on monimutkainen solmu. hänen ei pidä kieltää sitä, kuinka jotkut pyrkivät, mutta purkautua. Loppujen lopuksi, jos tablettien aitous todistetaan – koko muinaishistoria Venäläiset nousevat uudelle, epäilemättä korkeammalle tasolla.
Veles-kirja ei sisältänyt ylimääräistä sensaatiota tietoa, mutta kuitenkin yhdellä kertaa altistettiin kokonaisuudelle kunnianloukkaus. Velesova lausutti tutkijoiden lauseen kiireellisesti kirja “, oli ankara: pelkkä väärentäminen. Päätekstin luoja “Veles-kirja” tunnustettu muuttaja, kemian insinööri, runoilija ja historioitsija Mirolyubov (muiden lähteiden mukaan hän opiskeli Kiovassa lääketiedettä) tiedekunnan jäsen ja harjoitti Ukrainan ja Donin dialektologiaa). miksi tarvitsisiko hän sitä? Neuvostoliiton tutkija O. V. Tworogov hänen teoksensa “Veles-kirja” (1990), yhteenveto edellisestä Monumentin tutkimuksen tulokset väittävät, että sen havainnot Mirolyubov rakensi pääasiassa erittäin rikkaan henkilökohtaisen mielikuvituksen.
Veles-teoksella on huomattava määrä ja monimutkaista sisältöä. Tällaisen väärentämisen luominen, etenkin amatööreille, on ammatti erittäin työlästä. Miksi näissä olosuhteissa oli tarpeen tehdä teksti väitetysti olemassa oleville kymmenille (!) tableteille, vaikka muutama pala riittää mielikuvituksen vahvistamiseen. Kaikki tämä ei ole kovin selvää … Mutta se ei ole edes yllättävää, mutta se Veles-kirjan historiallisia tietoja ei missään nimessä vahvisteta, mutta ovat suoraan ristiriidassa hänen hyvin väitetynsä rakenteiden kanssa luoja. “Tablettien” historiallisen sisällön koko sävy on ristiriidassa rauhaa rakastavat rakenteet: Venäjän veri virtaa kuin joki, kaikki menestys maksaa kaikkien voimien stressi. Tappiot, vaeltelut, tappiot paljon enemmän kuin menestys. Tablettien sävy on myös traaginen “Sanat Igorin rykmentistä” -äänenä, se itse asiassa itkee ihmisten kärsimys, jotka kärsivät mittaamattomasta vaikeuksia. Tämä ei lainkaan sovi meidän piirustukseen. optimistinen kuva antiikin historiasta kevytmielistä haastaja tablettien kirjoittamiseen ja omiin fantasioihinsa.
Toinen Mirolyubovin pakkomielle oli hänen uskonsa sukulaisuuteen Slaavit vedalaisilla arioilla. Mutta arvioidessaan julkaistua käännökset, ja tässä tapauksessa tekstit eivät käytännössä anna perusteita Venäjän lähentyminen muinaisten intialaisten kanssa. Syyt Mirolyubovin huokosiin kuten näemme, hänen väitteidensä kumoamisesta ei tullut vääriä. mikä siinä on?
Ulkomaalaislehden “Firebird” (San Francisco) toimittajat ilmoituksensa ainutlaatuisesta löytöstä, joka on päivätty VI vuosisadan laumoilta. BC On erittäin kyseenalaista, ovatko herkät tabletit hengissä vuosisatojen ajan: riippuen varasto-olosuhteista, jotka heidän olisi pitänyt päivitys ajoittain. Mitä tapahtuu sellaisessa näin? Oletetaan, että XIII luvulla. IX luvun luettelo tuli nuhjuinen tilassa. Ja tässä on ylläpitäjän perintökalun kestot muinaiset tekstit uudella pohjalla. Monet arkaaiset sanat ja ilmaukset kun hän on epäselvä. Jotain hän kääntää mielessään XIII vuosisadan kielellä osa sanoista kopioi tietämättään enemmän hänelle tuttu oikeinkirjoitus tuo melkoisen määrän matkan varrella kuvaukset, virheet ja puutteet.
Meihin saapuneet tekstit ovat todennäköisesti kopio ensimmäisistä puolivälissä XX vuosisataa dokumentista, jonka luotettava elämäkerta tuntematon. Ne voivat sisältää eri aikakausien laminointeja. Voit lähestyä heidän tutkimustaan vain näistä asemista. filologit, jotka ovat tutkineet Veles-kirjan, puhuvat häntä vastaan aitous. Niiden väitteiden tarkastelu osoittaa kuitenkin, että ne eivät ole otti huomioon samanaikaisten sulkeumien tekijän, joka muuten on läsnä melkein missä tahansa muinaisessa historiallisessa asiakirjassa! Heidän tiedot vapaana puolueellisesta tulkinnasta, piirtä täsmälleen sama kuvan, jonka havaitsemme tutkiessamme sanoja Igorin rykmentistä. Sitten, jos otat “Isenbek-tablettien” kriitikot, sinun on tehtävä “Sana …” tunnistaa sataprosenttisesti väärennökset. Tämä anteeksiantamaton kriitikkojen ammattilaisille, kaipaaminen tuhoaa ne kaikki argumentti. Jotta voitaisiin jollain tavalla perustella häntä estävä asema suhteessa Veles-kirjaan, ilmeisesti, kriittinen koulu tarvitsee aloita tutkimus alusta alkaen.
On lisättävä, että Mirolyubovin teoksissa on viittauksia “Veles-kirja”, jota tablettien julkaistuissa tekstissä ei ole osoittautui. Arkistoista löytyvät useiden tablettien tekstit Mirolyubova vasta hänen kuolemansa jälkeen, ts. hän piilotti hänet leveältä Ferris. Nousee perusteltu kysymys: kaikki ovat piilossa julkaisemien tekstien löytäminen? Varastoidaanko joitain materiaaleja yksi historioitsijan johtajista siistissä kääreessä romanttinen kirjoitus: “Avoinna 50 vuotta kuolemani jälkeen”? Loppujen lopuksi Mirolyubov ei voinut tuhota niitä. Ilmeisesti se oli isänmaallinen ja syvästi kunnollinen mies. Ehkä tällä tavalla hän halusi säästää luotettavin, hänen mukaansa mielipide, osa Isenbekin perintöä. Tehnyt päätöksen piiloutua, Mirolyubov pyrkii sankarillisesti itsenäisyyden hyväksi asettamalla nämä tiedot tieteelliseen levitykseen varmuuskopioimalla ne omillemme Research.
“Veles-kirjan” historioitsijoita on tuskin tutkittu. syy tämä on jakamatonta määräävää asemaa Neuvostoliiton historiallisessa tilanteessa tiede normanismin käsitteestä. Tämän teorian mukaan venäläiset tulivat slaavia väitettiin heidän pyynnöstään vetoomuksesta vuonna 862 pohjoisesta ja olivat Skandinaaviset saksalaiset. Tällä lähestymistavalla lausunto “Velesova kirjoja “venäläisten asumisesta Pohjois-Mustanmeren alueella vuosisatojen ajan ennen heidän vuosittaista vetoomustaan, vakuuttavuus sukulaisuudestaan alanilaisten kanssa voi aiheuttaa vain skeptisyyttä skandinaavisen teorian kannattajien keskuudessa hymy.
Keskiaikaisten arabialaisten kirjailijoiden tietokompleksi kuitenkin vetoaa erittäin selvä kuva venäläisten läsnäolosta Kaukasuksella ja Bulgariassa Pohjoisen Mustanmeren alue kauan ennen Rurikin kutsumista. Esimerkiksi, al-Khwarizmi, joka kirjoitti 30-luvulla. IX luvun., Asettaa Rusin alueen Darial-käytävän alueella ja lähellä Kerchin salmaa. muut informaattorit tuntevat keskiaikaisen Venäjän alkuperäiskansoina Kaukasuksen alueelta. Veles-kirja kattaa 9. vuosisadan tapahtumat. BC IX vuonna. BC Se kertoo Venäjän muinaisesta elämästä Volgan alueella, oleskelu Länsi-Aasiassa, Mustanmeren alueella jne.
Veles-kirjan historiallisten tietojen perusta on melko johdonmukainen looginen ja kronologinen johdonmukainen historiallinen tarina. Kääntämisen jälkeen sitä ilmeisesti muokattiin. Syvän tutkimuksen jäljet näkyvät etenkin joidenkin tekstissä tablettia. Samaan aikaan jotkut toimittajat eivät Ymmärrän. Joten kahdella tabletilla tapahtumia IV ja VII sekoitetaan vuosisatojen ajan tai varhainen tarina russo-goottilaisista suhteista ei ole kovin taitava mukautuu myöhempien tapahtumien kuvaukseen. Joillakin niiden vieressä olevat lankut olivat eri aikakausien kappaleita, jotka voidaan selittää siirtämällä tekstiä edellisen eri paikoista yhdelle tablet-laitteelle painos muistomerkki. Toimittajat suorittavat toteutettavissa olevan käännöksen sanat vanhentuneella merkityksellä.
Jos oletamme, että tablettien tekstit ovat vääriä, niin tässä tapaus olisi tunnustettava: niiden valmistus on valmis erittäin lahjakas kirjailija. Puuttuu mitään merkittäviä perusteluja Veles-kirjan väärentämisen puolesta vakavimmalla tavalla nostaa ongelman tason. Jos kyseessä on tekstien aitoudella he ovat ainutlaatuinen historiallinen lähde slaavien ja muiden kansojen pakanallisesta historiasta, kyseenalaistaminen vallitseva Skandinavian konsepti, joka juontaa juurensa avuton vetoomus: “Tule hallitsemaan meitä! ..” Kysymys on, kuka tarvitsee tätä Venäjän rikkaimman historian läsnäollessa?
Tähän mennessä yksikään ensimmäisten kustantajien sukupolvesta ja innostuneet kirjan tutkijat ovat melkein poissa. niiden arkistot ovat perillisten hallussa tai kadonneet. Nyt tähän säieeseen siirtolaisten kiinnostus lopulta laski, mikä ei ole yllättävää niin kauan odottamalla Venäjän tukea puolustajille muistomerkki.
Vuonna 2004 esitellyt vähäiset tiedot Veles – kirja – numerosta Tieteellinen käännös Venäjällä, puhuvat todennäköisemmin aitouden puolesta tekstejä. Lopulliset päätelmät voidaan tehdä vasta sen jälkeen kattava tutkimus muistomerkistä todella ammattimaiselta tasolla. Vaikka se on melkein muutama vuosikymmen myöhässä, se on täytyy tehdä. Tutkijat odottavat mitä tahansa perillisiä valaisee lisätietoja Isenbeckin perinnön kohtalosta Belgiassa ja Mirolyubova Saksassa.
O. BURAKOVSKAYA
Artikkeli on laadittu V. D. Zakharchenkon ja Y. P. Mirolyubova
Sota-ajan elämä Intian linnut Venäjä
