Pisaran silta puolestaan luo suljetun silmukan pinnan, jotta koko kerätty energia voidaan vapauttaa – pisarat toimivat vastuksina ja pintapäällyste kondensaattorina.
Tutkijoiden mukaan tätä lähestymistapaa voidaan soveltaa missä tahansa, missä vesi osuu kovaan pintaan – veneen runkoon, katolle tai sateenvarjon päälle.
“Tämän tekniikan arvo on merkittävästi lisääntynyt sähköteho sadepisaraa kohti, mikä tekee laitteesta paljon tehokkaamman pudottavan energian muuntamiseksi sähköksi”, kertoi Sarah-kemisti Xiao Chen Zeng Nebraska-Lincolnin yliopistosta.
Teknologian saamiseksi käytännön käyttöön on kuitenkin vielä paljon tehtävää, koska tutkijat toivovat voivansa tuottaa prototyypin seuraavien viiden vuoden aikana.
Tutkimus julkaistiin Nature-lehdessä.
