Täällä maan päällä kiinnitämme paljon huomiota aurinkoon. Loppujen lopuksi sillä on tärkeä rooli elämässämme. Mutta aurinko on vain yksi miljardeista tähdistä galaksissamme, Linnunradalla. Se on myös melko pieni verrattuna muihin tähtiin – useimmat ovat vähintään kahdeksan kertaa massiivisempia.
Nämä massiiviset tähdet vaikuttavat galaksin rakenteeseen, muotoon ja kemialliseen koostumukseen. Ja kun kaasumainen vetypolttoaine loppuu, he menevät supernoovaksi. Tämä räjähdys on joskus niin väkivaltainen, että se saa aikaan uusia tähtiä kuolleen tähden läheisyydessä olevista materiaaleista.
Mutta tietämyksessämme on tärkeä aukko: tähtitieteilijät eivät vielä ymmärrä täysin, miten nämä alkuperäiset massiiviset tähdet alun perin muodostuivat. Toistaiseksi havainnot ovat tuottaneet vain muutaman kuvan.
Tämä johtuu siitä, että melkein kaikki galaksissamme tunnetut massiiviset tähdet sijaitsevat hyvin kaukana aurinkokunnastamme. Ne muodostuvat myös muiden massiivisten tähtien läheisyydessä, mikä vaikeuttaa niiden muodonmuutoksen tutkimista.
Yksi teoria on, että pyörivä kaasun ja pölyn kiekko ajaa materiaaleja kohti kasvavaa tähtiä.
Tähtitieteilijät huomasivat äskettäin, että ajan myötä aineen suppilo muodostuvaksi tähdeksi tapahtuu eri nopeuksilla. Toisinaan muodostuva tähti imee valtavan määrän ainetta, mikä johtaa toiminnan räjähdykseen massiivisessa tähdessä.
Tätä kutsutaan akkressiopursketapahtumaksi. Tämä on uskomattoman harvinaista, vain kolme Linnunradan miljardista massiivisesta tähdestä havaitaan.
Siksi tähtitieteilijät ovat niin innoissaan tämän tapahtuman viimeaikaisesta havainnosta. Tähtitieteilijöiden tiimi voi nyt kehittää ja testata teorioita selittääkseen, kuinka suuren massan tähdet saavat massaa.
Ensimmäisen vuonna 2016 havaitun kertymisräjähdyksen jälkeen tähtitieteilijät ympäri maailmaa sopivat koordinoivansa toimiaan. Tallennetut purskeet on tarkistettava ja täydennettävä lisähavainnoilla, ja tämä vaatii maailmanlaajuista yhteistyötä, joka johti Maser Monitoring Organisationin (M2O) perustamiseen.
Maser on laserin mikroaaltouuni (radiotaajuus). Sana tarkoittaa “ mikroaaltojen vahvistamista stimuloidun säteilyn vuoksi ''. Masereita tarkkaillaan radioteleskoopeilla, ja suurin osa niistä havaitaan senttimetrin aallonpituuksilla: ne ovat erittäin pienikokoisia.
Maser-heijastus voi olla merkki epätavallisesta tapahtumasta, kuten tähden muodostumisesta. Vuodesta 2017 lähtien radioteleskoopit Japanissa, Puolassa, Italiassa, Kiinassa, Venäjällä, Australiassa, Uudessa-Seelannissa ja Etelä-Afrikassa (HartRAO, Gautengin maakunnassa) ovat työskennelleet yhdessä havaitsemaan räjähdyksen aiheuttaman räjähdyksen materiaalien siirtyessä massiiviseksi tähdeksi.
Japanin Ibarakin yliopiston tähtitieteilijät huomasivat tammikuussa 2019, että yksi tällainen massiivinen prototähti, G358-MM1, osoitti merkkejä uudesta toiminnasta. Kohteeseen liittyvien maserien määrä on kasvanut merkittävästi lyhyessä ajassa. Teorian mukaan maserit muuttuvat kirkkaammiksi, kun niitä kiihdyttää akkruusioräjähdys.
Myöhemmät havainnot osoittivat, että tähtitieteilijät tarkkailevat ensimmäistä kertaa – lämpöaallon räjähdys lähteestä ja kulkee valtavan muodostavan tähden läheisyydessä. Räjähdykset voivat kestää kahdesta viikosta useisiin kuukausiin.
Tällaisia räjähdyksiä ei ole havaittu kahdessa edellisessä massiivisessa tähdessä tapahtuvassa purkautumisessa. Tämä voi tarkoittaa, että tämä on erityyppinen akkressiopurske. Akkressiopurskeita voi olla jopa monenlaisia - joukko erityyppisiä, jotka vaikuttavat eri tavoin, riippuen nuoren tähden massa- ja evoluutiovaiheesta.
Vaikka räjähdystoiminta on vähentynyt, maserit ovat edelleen paljon kirkkaampia kuin ennen räjähdystä. Tähtitieteilijät katsovat mielenkiinnolla, esiintyykö samanlainen räjähdys uudelleen ja missä mittakaavassa.
Tämä kokemus osoittaa, kuinka arvokas taivaan havainnointi on maapallon eri osista. Yhteistyö on tähtitiede, joka on kriittinen tärkeille uusille löytöille.
James Okwe Chibuez, apulaisprofessori Luoteis-yliopistosta.
Lähteet: Kuva: Katharina Immer / JIVE
