valokuva avoimista lähteistä
Olen kuljettaja, työskentelen rakennustyömaalla monien vuosien ajan, ajan hiekkaa, soraa, vain rakentaa kuormia. Useammin kuin kerran sattunut pieniin ongelmiin, mutta jotenkin kaikki rullasi turvallisesti. Ja kun se tapahtui, että silloin en voinut edes työskennellä pitkään.
Työmaalla oli välttämätöntä tuoda hiekkaa kaukaisesta louhoksesta. Se oli epämukava, tie on rikki, huono kuormain, mutta viranomaiset tilattu mitään ei voida tehdä. Muutama kävelijä synnin kanssa puoliksi valmis, on vielä jäljellä vielä pari kertaa.
Uralle tulossa – ei kuormaajaa. Istuin odottamaan. jopa Olin iloinen sellaisesta yksinkertaisesta asiasta: ainakin voin rentoutua vähän. Ohi todennäköisesti puolessa tunnissa, aloin huolestua, minulla ei ole aikaa kahdelle lennolle tehdä. Kävelin vähän kuluneen tien varrella ja kuulin yhtäkkiä ääni. Ympärillä ei ollut ketään, ja äänet kuultiin, vain omituisia kuin maasta.
Sanoja ei voida laatia, mutta se ei todellakaan ollut tuulen ääntä tai oli lintu Twitter. Äänet tulivat kuultaviksi, mutta sulautuivat jonkinlaiseen huminaan. Ja sitten Kuulin yleensä huudot, mutta taas, kuin jos metroista. Se oli niin kammottavaa, että ryntäsin autoon ja lukitsin ohjaamoon. ei Tiedän kuinka, mutta täällä kuulin näiden kuristuneen repeytyneen kirkuu.
Kun kuormain lopulta saapui, en enää ajatellut luultavasti. Hän vain kysyi, kuka voisi täällä huutaa. Ja kuuli tarina, joka kauhistutti minua vielä enemmän.
Kaksi vuotta sitten kaksi työntekijää nukahti täällä uransa aikana. Löysivät heidät jo kuolleina, ne tukehtuivat murenevan kerroksen alla hiekkaa. Louhoksessa ei tehty pitkään aikaan työtä, ja se on hiljattain avattu uudelleen. Nämä kauheat äänet ja huudot kuulivat monet, mutta kukaan ei pystynyt selittämään tätä. Onko se todella louhos muisti viimeiset hetket elossa ja haudattiin jatkuvasti muistuttaa vaarasta, että nämä valtavat hiekkamassat väijyvät?
En tiedä, mutta en voinut enää työskennellä. Koko ajan minä nämä äänet ja huutot kummittelevat. Vasta sen jälkeen kun menin temppeli, kaikki on pysähtynyt. Siitä huolimatta siitä tulee kammottavaa, vaikka Ajaan tämän pahaen paikan ohi.
K. A. Dolgushin, Tyumenin alue
aika
